Kaatosateen valonpilkkeet

Picfic: Valo pimeässä

P: Pochi

C: Choco

A: Abigail

Y: Youko

puhuu

*tekee*

huutaa/painottaa

ajattelee
hiljainen puhuminen

Kertoja

Eräänä iltapäivänä viime syksynä...

.....

P: *juo*

P: *huokaisee*

P: ...Teidän kahden pitää alkaa tulla sopuun.

C: No eräs ei halua lopettaa tappelemista... *tympääntynyt*

A: Hmph... Sanot sinä...

A: Choco ei itse halua lopettaa tappelemista, vaan syyttää kaiken minun niskaani!

C: ...Koska itse jankutat kokoajan...

A: Hei!

A: Sinä aloitit kaiken kun tuuppasit minut maahan ja....

C: Hmh! Meinasit varastaa ruokani niin oli pakko!

A: "Oli pakko"?! Mielipuoli sinä vaan olet! Ei kukaan tavallinen tee noin ja...

P: .... *pitelee päätään*
C: En ole mikään hullu! Sinulla on ongelmia!
A: Minulla?! Millä perusteella?!

*Abigail ja Choco kinastelevat taustalla*

P: *riitely kaikuu päässä*....Lopettakaa jo... Lopettakaa...

P: LOPETTAKAA!

*hiljaisuus*

C & A: *katsovat tyrmistyneinä Pochia* .......

P: ....Olen kyllästynyt teidän jatkuvaan kinasteluun,riitelyyn ja huutamiseen.

P: ...Mä en halua olla pakotettuna päättämään teidän kahden välillä.

P: Te vain... huudatte. Ette tee mitään muuta. *pidättelee itkuaan*
En jaksa enään... En pysty...

P: .......Lopettakaa jo.

P: *pyyhkäisee kyyneleen pois poskeltaan*

C: ....Anteeksi, Pochi....

A: .......

P: *nousee ylös*

P: *huokaisee* Minä.... Minun pitää mennä.

P: *kävelee pois tympääntyneenä*

A: .....Kumman vika se oli?

C: Ole nyt vain jo hiljaa.

Kauempana...

P: Hitto....

P: ...Päätä särkee... On kylmä... Mitä vielä?

*alkaa tihkuttamaan*

P: ...Mahtavaa. *huokaisee syvään*

Elämä on koettelemus täynnä mutkia sekä valintoja. 

Koskaan ei tiedä, mitä tai ketä, joutuu kohtaamaan.

Joskus voi tuntua siltä, että elämässä ei ole järkeä.

Tahtoo kuolla.

Maailma on kylmä ja kääntää meille joskus selkänsä

kun tarvitsemme apua eniten.

Taivas on pilvinen ja ei tuo valoa elämiimme.

Ei lämmitä meitä. 

Mutta kun toivoo... Ja luottaa elämäänsä...

Luottaa rakkaisiin ihmisiin...

...Löytää valon.

Valon, jota olet kaivannut.

Valon, joka lämmittää ja valaisee sinua.

Sinun elämääsi.

Se heijastuu vesipisaroista ja täyttää koko taivaan.

Sade hiljenee.

Rauha on kietoutunut maailmasi ympärille.

P: ....Vihdoin.... Kaatosade näköjään loppuikin jo. 

P: ....Hmm?

P: Tuohan on... Youko? Mitä hän täällä tekee?

P: *nousee ylös*

P: *kävelee*

P: Hei, Youko!

Y: Ai... Moi, Pochi!

P: *istuu alas*

P: Mitä sinä täällä sateessa teet? Nythän on kylmä sää ja...

Y: Itsekkin olet täällä. Miksi?

P: No... Äh.

P: Tuli vaan pieni... riita. Chocon ja Abigailin kanssa. Mutta se ei ole nyt tärkeää.

Miksi siis tulit tänne, Youko?

Y: *katsoo lumoutuneena taivaalle*

Tulin katsomaan sadetta. Se muistuttaa minua niistä päivistä kun olin lomamatkalla sademetsissä äidin ja isän kanssa.

P: ...Noh... Syynsä kaikilla. Eikö sinulla ole yhtään kylmä? Kauanko olet ollut täällä?

Y: Kylmään tottuu kyllä. Olen ihan kunnossa, olen ollut täällä vasta muutaman tunnin.

P: "Vasta" muutaman tunnin... Ahaa. No, hyvä että pärjäät.

P: Tuota... Haluaisitko lähteä mukanani takaisin Chocon ja Abbyn luokse?

Et ole vielä tavannut heitä, he ovat suunnilleen ikäisiäsi. He ovat tuollapäin, ja-

Y: Joo, mennään! *ryntää Pochin osoittamaan suuntaan*

P: *sätkähtää* O-okei... Hänessä on paljon energiaa...

P: Youko, odota vähän! *juoksee perässä*

Chocon ja Abigailin luona...

C: ...Onkohan Pochi ihan kunnossa?

A: Kyllä hän tulee takaisin... Ehkä.

C: ...Näköjään olit kerrankin oikeassa.

C: ...Hetkinen.

A: ...Kuka tuo on?

C: Ei hajuakaan.

P: Huh.... Juokset liian nopeasti...

Y: Ups, sori.

P: Youko, tässä on Choco ja Ab-

Y: Kavereitaaaaa!!!

C: Mit-?

Y: Heiiii minäolenYouko kiva tutustua!!! Ollaanko kavereita??

C: Tuota... Ööh, ollaan vaan.

Y: Heiiii-!

*mäisk*

Y: ......

A: ...Ovatko kaikki täällä täysin seonneita?

Y: Jee, kavereita!

End.

.    .    .


No hej på dej taas! :--D

Siis wouuuu postasin kaks kertaa kahen viikon aikana. B-D
Anyways, tää picficci on siis vanha. Siis tooosi vanha.
Kuvasin tän joskus elokuussa viime vuonna eli n. 8 kuukautta sitten. Dämn. :D

Tän piti olla alunperin Youkon "saapumistarina", mutta sitten löin hanskat tiskiin tän kanssa ja tein uuden tarinan sitten kun sain Akikon käsiini pari viikkoo myöhemmin.
(Mun mielestä tää tarina oli nii huono etten kehdannu julkasta tätä 8D)

Tällä hetkellä oon kipeenä ja ei olis kauheesti motivaatiota lähtee kuvaileen tuonne ulkoilmojen kylmyyteen, joten heitin tän pikkusen valmiiks kuvatun ficin tänne ajankuluks. d:

Jotkut ehkä muistaa kun sanoin viime viikolla että saatan palata. No arvatkaas mitä?
Oon 99% varma että palaan taas nukkeilun pariin ja postaan ainakin kerran viikossa, kunhan pystyn.
Joo, saman lupauksen tein esim. 2013 kesällä, ja failasin pahasti. xd
Mutta tällä kertaa yritän tosissani olla edes vähän aktiivinen tässä blogissa, ettei tulis uusia puolen vuoden taukoja. Ainakaan hetkeen.

Koulu on tavallaan loppumassa, kun nyt alko neljäs jakso jne.
Ja sitten on kesääääääää <3
Kesällä ainakin on paljon helpompaa postailla. Sanoinkin jo viime postauksessa että koulu on ihan perseestä, ja ei tee sen takia mieli postailla, mutta kesällä asiat sitten muuttuu. 8)
Ja nyt kun muita pieniä lomiakin lähestyy niin voin niidenkin aikana koittaa saada jotain aikaseks.
u v u

Kiitos kaikille jotka jakso lukee tän tai ees ton kuvatarinan. ^^
Laitan tähän loppuun vielä muutaman randomin kuvan. ~

Vi ses!

<3: Markku