...ja sama toistuu jälleen

 

 

 

Hei.

En tosiaan oppinut mitään viime vuoden virheestä, ja taas rikoin myöhäisimmän vuosittaisen blogipostauksen ennätyksen.

Tavallaan tuntuu hölmöltä edes päivittää mitään, mutta kuitenkin jäis kaduttaan, jos nyt katkaisen tän 11 vuoden bloggailun putken tähän. Tilanne siitä kun viimeksi tänne päivittelin on joissain määrin muuttunut, eikä oikeastaan parempaan suuntaan. Elämä on monilla tavoin rankempaa taas ja viime aikoina (= viimeisen muutaman kuukauden aikana) mielen kestävyys on ollu tosi koetuksella. Paljon aikaa mun elämästä menee nykyään kaikkeen muuhun kun harrastuksiin, ja vaikka ne asiat joihin aikaa menee on kriittisen tärkeitä, tuntuu se silti toisinaan aika pahalta.

Ylipäätään tuntuu, että ei vaan riitä aika siihen että oikeesti tekee kaikkea mitä haluaa. Tälläkin hetkellä mulla on vielä kymmeniä julkaisemattomia nukkekuvia, kokonainen julkaisematon kuvatarina ja esittelemätön nukke. (Edelleen....) Mutta en vaan muista tehä niille mitään sillon kun aikaa on. Koska aikaa tuntuu olevan niin harvoin, ja se vähäinen mitä löytyy menee mieluummin esimerkiksi piirtämiseen, jota haluaisin pääasiassa harjoittaa tällä hetkellä. En oikein tiiä miten selvittää tätä ongelmaa.

Otin nyt kuitenkin pari kuvaa Kasumista näin viime tippaan. Nyt kun katselin taas tätä mun blogia niin rupesi huvittamaan kaikki japaninkielisten nimien käyttö, kun en sillon nuorena tätä harrastusta aloittaessa tiennyt oikeasti sanaakaan japania :D Mutta sen opiskelun aloitin tänä vuonna tosissani, ja jos joku on ollut kivaa ja lohduttavaa tässä vuodessa niin se on japani! Osaan arvostaa tätä kieltä niin eri tavalla nyt, ja haluaisin taas sisällyttää sitä vähän enemmän omissa luovissa harrastuksissa. Mietin esim. että vääntäisin nukeille joilla on japaninkieliset nimet (Akiko, Kasumi, Kaito) ihan kanjilla kirjoitetut nimet.

Eipä tässä kauheesti muuta, toivottavasti saan edes tän vuosikymmenen aikana laitettua tänne niitä kuvia, joita otin yli 2-3 vuotta sitten jo............. hups

Hyvää uutta vuotta kaikille, jotka sattumalta tätä lukee!



<3: Markku

pakollinen vuosittainen päivitys

 

 

 

 

 

 

 

Otsikko kertoo kaiken.

 

 

Jälleen kerran heräilen täältä horroksesta, tällä kertaa ennätyksellisen viime tipassa.
Viime vuonna valitin että elämä on aivan kuraa, ja onhan se vieläkin, mutta ehkä vähän vähemmän. Otin askelia taaksepäin elämässä ja nyt oon taas saman katon alla nukkejen kanssa. Jee (?)

Siitä huolimatta en tainnut kuvata nukkeja tänä vuonna yhtään? Ainakaan muistaakseni. Harmittaa tosi paljon, mutta tällä hetkellä pää on niin sekaisin että aika moni itselle tärkeä asia on jäänyt taka-alalle. Oikeestaan nykyään vaan piirrän, kun löysin siihen taas motivaatiota, enkä oikeastaan puuhaile muuta. Anime- ja mangajutut on vienyt huomiota sen verran paljon tänä vuonna että ei meinaa jäädä aikaakaan muille jutuille :-D

Tällä hetkellä on sen verran loskainen sää ulkona että ei huvita mennä ulos kuvailemaan, mutta olis kyllä kiva ottaa jotain talvikuvia jos keli tästä paranee. Mulla on kyllä julkaisematta picfic ja joitain viime vuoden kesäkuvia, jotka haluisin saada joskus esille. Ehkä sitten keväällä/kesällä, jos muistan ja jaksan. (Sanoin näin viime vuonnakin.........)

 

Eipä tässä kauheesti muuta tuu mieleen. Näkyillään jos näkyillään, viimeistään sitten ens vuoden joulukuussa :p


<3: Markku

it's just a doll, right?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

  

 

Noniin, nyt taas on aika kirjoittaa vuoden ensimmäinen ja ainoa postaus!

Pakko sanoa, että oli ehkä oman elämän surkein vuosi, eikä siis johdu edes koronasta. Tänhetkinen tilanne on melko toivoton, tulevaisuudensuunnitelmat on erittäin vaiheessa ja jaksaminen kaikkeen meinaa loppua täysin. Oon kyllä kuvannut tänä vuonna nukkeja ja vähän muutakin, mutta en vaan (taas) oo saanut aikaseks ladattua mitään. Ajattelin kuitenkin etten haluu katkasta tätä 8 vuoden mittaista vuosittaista aktiivisuutta, joten päätin nyt talvisten kuvien puutteessa pistää tänne näitä kuvia Emistä, jotka otin 24.11.2019. Eli hetki on kestänyt saada nämä esille :-D Näissä otin inspiraatiota pelistä Mad Father, johon liittyy tämmönen "elävän näköinen nukke" -teema ja koreet vanhanaikaiset mekot, kuten tämä Pullip Karenin stock-asu.

Picficinkin kuvasin tänä syksynä, jonka koitan tosissani ladata ens vuoden puolella. Itseni tuntien luultavasti keväällä aikasintaan. Sen kautta saisin vihdoin virallisesti esiteltyä uusimman nukkeni, joka on ollut varjoissa jo yli kaks vuotta. (raukka :c)

 

En oikein tiedä miten nukkeilun kanssa tulee käymään ens vuonna, kun asun tällä hetkellä eri osotteessa kun nukkeni. En ottanut niitä mukaan muuton ohessa koska tiesin että en kuitenkaan uskalla mennä vieraassa kaupungissa ulos kuvaamaan. Mutta jos/kun (toivottavasti) saan muutettua elämän reittiä ja muutan ens kesänä/syksynä uudestaan niin ehkä he pääsevät vihdoin mukaan. Kattellaan.

Koitan keksiä lisää kirjotettavaa että saan viivyteltyä joulupöytään menoa (lol), mutta alkaa olla jo aika tyhjentävästi tekstiä. Tosiaan harmittaa että motivaatio kuvaamiseen ja bloggaamiseen on niin ailahtelevaa ja tänä vuonna erityisen puutteellista. Tuntuu että toistan joka vuosi tätä samaa skeidaa ja en kuitenkaan pysy perässä omien toiveiden mukana sillon kun se inspiraatio hetkellisesti iskee. Mutta toisin kuin suurin osa näistä 2010-luvun alun harrastajista, en aio myydä nukkejani varmaan ikinä. Vaikka en joskus enää kuvais niitä, on ne kaikesta huolimatta tärkeitä muistoesineitä joita en vaihtais mihinkään. Ne istuu hyllyllä muistuttamassa paremmista ajoista. Haluun myös elätellä toivoa että vielä joku päivä saan tehtyä kaikki ne kuvatarinat, joita oon haudutellut jo 4-9 vuoden ajan.

Nojoo. Katotaan koska saan näitä mun patoutuneita kuvasatoja laitettua tänne.

Hyvää vuodenvaihdetta niille jotka jakso lukee tän!

 

 

 

 

 

 

 

 <3: Markku

 

 

 

p.s. en jaksanu säätää Flickrin kanssa niin pahoittelut jos nää kuvat on ihan kuraa D:

 

green like those summer leaves, a timeless dream

 

  

(musaa ihan vaan jos haluaa tietää mistä otsikko tuli heh)

 

   

 

 

  

  

.     .     .

Heips kops vaan jos joku tätä lukee!

Kuten näköjään muutama seuraamani bloggaaja, itsekkin olen jälleen palannut tänne muinaisen formaatin äärelle. Real talk, on tosi kiva nähdä että vielä on muitakin aktiivisia (tai edes satunnaisesti postaavia) nukkebloggaajia. Tulee mieleen hyvät vanhat ajat kun oli tiiviisti mukana tässä yhteisössä, niisk :') 

oispa vieläki nukkekavereita

Tosiaan, olin nelisen kuukautta toisaalla, muun muassa epätoivoisesti suorittamassa etäkursseja ja masentumassa kun joutu oleen kotona kokoajan... Kesällä olin myös 4 viikkoo töissä, sillon en varsinkaan ehtinyt tai jaksanut tehä yhtään mitään. Nukkeilu ja kaikki muut harrastukset on miltei unohtunut täysin, niin kun ne tuppaa näköjään vähän turhankin usein jäädä taka-alalle.

Joka tapauksessa eilen (8.8.) olin poimimassa marjoja pihalla ja meidän takapihan "mettässä" oli niin kivan näkönen valo, että oli pakko hakee nuket ja ottaa muutama kuva. Näitä oli vielä kolme lisää, mutta en viittinyt laittaa niitä koska niissä esiintyy nukke, jota en oo vielä esitellyt ollenkaan täällä. Ajattelin säästää sen entranssin kuvatarinaan, sitten kun saan aikaseks sitä tehtyä. Eli en koskaan :d

(eivaan mutkun mun pitäis mennä julkiselle paikalle sitä varten ja long story short en haluu koska ahdistaaaaa)

Tykkään kyllä itse näistä kuvista tosi paljon! Lempparit on ehdottomasti eka kuva Akikosta (oikeesti rakastan?? en tiiä miks) ja kuva Emistä (Pullip Karen). Sopivasti myös viime yönä kaveri linkkas tuon biisin mulle ja nyt se onkin soinut päässä siitä asti kun muokkasin näitä kuvia :--D Vihreä on päivän väri, selvästi.

Tosiaan, mulla on nyt varastossa uutukaisen (joka on kohta vuoden vanha, köh) kuvia joita säästän vielä kuvatarinan jatkoa varten. Rehellisesti sanottuna en kyllä edes tiedä mitä teen ton tarinan kanssa seuraavaks. xd Näin siinä käy kun ei kirjota ideoita ylös sillon kun niitä on... Mutta keksin jotain, kunhan saisin nyt tän uusimman nuken esittelytarinan ensin tehtyä. 

Ellen nyt innostu kuvailemaan uutta, voisin pistää seuraavaan postaukseen kuvia Emistä joita otin 24.11.2019 mutta en ikinä laittanut tänne... Sillonkin odotin ensin, että saan Emin ja Fokin ujutettua tarinaan, ennen kun laitoin niistä muita kuvia. Voi tätä perfektionismia...

Eipä tässä kai muuta, kesäloma loppuu kohta mutta toivottavasti hyvät säät ei :p 

Koitan tsempata ja edes tän vuoden puolella vielä postailla, saa nähä. Tavoitteena kuvata picfic nyt kesän lopuilla tai syksyn alussa.

Eipä mulla muuta kun että hyvää elokuun jatkoa kaikille!

Ps. Blogin nimi saattaa muuttua lähitulevaisuudessa koska haluun tehä siitä ranskalaisen, heh sori innostuin ranskasta kun alotin sen opiskelun viime (?) vuonna

<3: Markku

[picfic] reunited

Heipä hei taas 7kk tauon jälkeen.........

hups

Tässä on ollu vähän kaikenlaista alamäkeä, enkä talvella yleensäkään paljoa kuvaa. Vähän kaikki harrastukset on jääny pimentoon tässä puolen vuoden aikana, paitsi ehkä kitara...

Mutta nyt vihdoin pystyn julkaisemaan tämän uuden picfic-tarinahaaran ensimmäisen osan! Eli nyt alkaa ns. "uusi kausi" tätä blogin päätarinaa (joka liikkuu erityisen hitaasti)

Tämä kuvatarina siis sijoittuu viime joulukuuhun, mulla vaan on vähän kestänyt saada tätä tehtyä :'D

Picfic:

Picfic: If You Can Wait 'till I Get Home

Päätarina II - Old Wounds, Unhealed

puhuu

*tekee*

ajattelee

painottaa/huutaa

puhuu hiljaa

[joku, joka ei esiinny kuvassa, puhuu]

kertoja

F = Foki

E = Em

P = Pochi

A = Akiko

E = Ed

+ ...

F: Yön aikana pitäisi sataa lunta... Olemme perillä luultavasti vasta aamulla.

E: *pysähtyy*

En ajatellut, että matka olisi näin pitkä...

E: ...Mitä jos yritämme turhaan? Jos hän löytääkin meidät?

Hän on välinpitämätön, muttei typerä...

F: *katsoo Emiä huolestuneena*

Hän voi olla oikeassa, mutta...

F: *tarttuu Emiä kädestä*

Hei, ei huolehdita siitä. Kaikki on heti paremmin kun pääsemme perille.

Ja Pochi pitää varmasti huolen sinusta.

E: ...Olet oikeassa.

*hymyilee vaisusti* Jatketaan matkaa.

.     .     .

Aamulla...

P: Katso nyt tätä lumen määrää!

A: *hymähtää* Luulin sinun olevan ikuinen kesän lapsi.

P: *hymyilee* Totta, mutta onhan jokaisessa vuodenajassa jotain erityistä. ~

P: Tulehan nyt, kyynikko. Mennään luomaan uusia muistoja.

A: *sydän lehahtaa*

...Miksi käyttäydyt näin, Pochi?

Et tiedäkään, mitä teet minulle...

A: *esittää välinpitämätöntä* Uusia muistoja, siis...

Senkö takia olemme täällä kylmässä?

P: *suloinen hymy* Halusin viettää aikaa kanssasi. 

Ja tämä on ensimmäinen talvesi onnettomuutesi jälkeen.

A: ...Aivan. En tullutkaan ajatelleeksi asiaa.

A: Hänen kätensä on niin lämmin...

Miten hän saa minut tuntemaan näin?

P: Viime talvi oli kenties surullisin tähän mennessä.

A: *ajatukset keskeytyvät* ..A-Ai?

P: *melankolisena* En juurikaan käynyt ulkona. 

Ed oli jatkuvasti lumitöissä ja vietti suurimman osan ajastaan pihalla, kun minä taas... 

Noh, ehkä hieman noloa, mutta... istuin vierelläsi tuntikausia.

A: *vaivaantuneena* ...Sinä ja sinun huomaavaisuutesi.

Miksi sinun täytyy olla noin hyväsydäminen?

A: *pysähtyy äkillisesti* 

Et voi sanoa noin.

P: *yllättyneenä* A-Aki...?

A: *huokaisee hermostuneena* 

Et.. et tiedä kaikkea mitä sinun pitäisi tietää.

A: *vetää Pochia mukanaan*

Tule. Tämä on tärkeää.

P: *myötätuntoisena* Selvä...

A: *nojautuu jalat täristen kiveen*

Miksi minua jännittää näin paljon? En ole yleensä tällainen...

P: *huolestuneena* Mikä sinulla on, Aki? 

Olet ollut niin kryptinen koko päivän. Ja tärisetkin vielä.

Haluatko sisälle lämmittelemään?

A: E-ei.. *selvittää ääntään*

Ei, tässä on hyvä.

P: *ajatuksiin vaipuen* Hmm, okei. 

Ethän sinä koskaan paljoa piitannut kylmästä.

P: *huokaisee levollisena* Ed sanoi laittavansa takkatulen tänään.

Voisin käpertyä vaikka koko päiväksi vilttiin kaakaon kanssa. ~

P: ..Hei, miksi olet niin hiljainen?

Onko sinulla todella jotain mielen päällä?

A: ...

Kyllä, esimerkiksi se, että vihaan kun puhut Edistä.

Tuota... on. Aika paljonkin.

A: *syvä huokaus* En koskaan kertonut sinulle.

Miksi tein sen. Tiedät kyllä mistä puhun.

A: *puristaa Pochin kättä*

Silloin, kun riitelimme.. kun lähdin pois..

Minua hävetti. Kaikki mitä olin sanonut.

P: *katsoo Akikoa ihmetellen*

A:  Ja tiedän. Tiedän ettet halunnut minun lähtevän.

Ajattelet, että se oli oma syysi.

A: Jokin vain.. naksahti. Ihan kuin olisin sammunut henkisesti.

Enkä tiennyt mitä voisin sanoa, jotta antaisit minulle anteeksi.

A: [Välitän sinusta aivan suunnattomasti, Pochi. 

Enkä koskaan halunnut satuttaa tunteitasi.]

*lunta sataa*

A: [Sinun tapaaminen, tänne muuttaminen... ne ovat olleet parhaita asioita, mitä elämässäni on tapahtunut. Enkä voi uskoa, että melkein menetin sen kaiken.]

*pyry voimistuu*

A: [Ja voin kiittää ainoastaan sinua kaikesta tästä. Hitto vie, olen kiitollinen jo olemassaolostasi.

Sinua upeampaa ihmistä ei vaan löydy tästä kirotusta maailmasta.]

A: Noniin, kiertely saa vihdoin riittää.

*hengittää syvään*

Pochi, minä–

F: Pochi!

P: *hätkähtää* Tuohan on...

P: [Foki... ja Em!]

E: *henkäisee* 

Hän on yhä...

P: *sydän lepattaen* 

...aivan yhtä kaunis.

E: *ryntää kohti*

Pochi!!

P: *irrottaa kätensä Akikon otteesta*

A: Po–

P: *lähtee juoksemaan*

Em!!

A: *onnettomana*

...Pochi... En...

 En ehtinyt.. edes kertomaan..

P: *herkistyneenä*

Ti amo...

E: *hymyilee rakastavaisesti*

Je t'aime aussi...

F: *hymähtää* Suloista...

A: *rojahtaa maahan*

Miksi...

A: ...tämä sattuu näin paljon?

.     .     .

E: Voisin olla tässä kanssasi koko talven...

P: *hymähtää* Mikä meitä voi enää estääkään?

F: Olen vain onnellinen että pääsimme vihdoin lämpimään...

*rupattelu jatkuu*

A: *katkerana*

Mikseivät asiat olisi voineet jatkua kuten ennen?

A: [Tätäkö tulevaisuus tulee olemaan?

Joudun katsomaan, kun he ovat niin... lähekkäin.]

A: [En kestä katsoa häntä tuon tytön kanssa.

Asiat olivat paremmin kuin hyvin välillämme, mutta nyt...]

A: *puristaa kätensä nyrkkiin*

...minua kuvottaa.

A: *murtuneena*

...Helvetti.

E: *katsoo Akikoa huolestuneena*

...Ehkä on parempi olla häiritsemättä häntä.

E: *istahtaa*

Hei, näinkin jo ikkunasta että täällä oli vieraita, mutta...

E: ...keitä te siis oikeastaan olette?

P: Tässä on tyttöystäväni Em...

E: *lempeästi hymyillen* Hei. ~

P: [...ja tuossa on Foki.]

F: *ujosti* Terve...

E: *häkeltyneenä* H-hei vaan...

E: *ryhdistäytyy*

Elikkäs, tuota, mitä te täällä teette?

E: *murheellisena*

Rehellisesti sanottuna, olemme ikään kuin.. pakomatkalla.

Ex-poikaystäväni Kaito on... 

Noh, hänestä on tullut väkinäinen.

E: [Yhtenä kesäpäivänä, vuosia sitten, olimme riidelleet.

En pystynyt enää olemaan hänen kanssaan, kun kuulin siitä, kuinka hän hylkäsi Fokin ollakseen minun kanssa. Lähdin pois hänen luotaan.

Silloin hän näki, kun Pochi suuteli minua.]

E: [Rakastuin Pochiin, enkä kadu siitä hetkeäkään.

Mutta siitä asti Kaito on yrittänyt saada minut itselleen. 

Ja samalla päästä lopullisesti eroon Pochista.]

F: Hän ei suostu hyväksymään sitä, että Em jätti hänet.

Hän on vahtinut meitä kuin karjaa jo vuosikausia.

Emme edes saaneet lähteä tontilta itseksemme.

E: Pelkään, että jos hän löytää meidät, hän aikoo satuttaa Pochia...

P: *huolissaan* Em, en anna hänen päästä väliimme...

P: ...tai satuttaa sinuakaan.

E: Tiedän, chérie...

E: *järkyttyneenä*

Jessus, olette siis todella kokeneet kovia.

Mutta jos se on minusta kiinni, se nilkki ei pääse etuovea pidemmälle.

A: *tuhahtaa*

Varsinainen sankari... 

E: Pochi, autetaan heitä asettumaan aloilleen.

P: Tottakai! ~

.    .    .

E: *kröhöm* 

Hei, Foki.

F: ...?

E: *kävelee lähemmäksi* 

On, öh, mukavaa tavata sinut.

F: N-niin sinutkin..

E: *ojentaa kätensä*

Tervetuloa seuraamme.

F: *kättelee* Juu, ki-kiitos vain.

Onpas... virallista.

E&F: *katsovat toisiaan silmiin*

...

E: *punastellen* H-heh...

F: *yhtä punaisena* ...Mm.

P: Onko sinulla kaikki, Em?

E: *hymyilee* On.

...Mukaanlukien sinut.

.     .     .

Yömyöhään...

K: Tulette vielä katumaan tekojanne.

K: Joka ikinen teistä.

End

.     .     .

Varsin jännittävää.

Nukkekaarti on tosiaan "vähän" kasvanut viime postauksesta lähtien :D

Viimeks kun postasin olin just saanu mun kaverin Pullip Asuka Langley Soryun (Foki) ja ei kauaa sen jälkeen ostin siltä vielä Pullip Karenin (Em) ja Taeyang Raikin (Kaito). 

Lisäks joskus viime vuoden lokakuussa (?) hankin MIO Pullipin joka oli ollut vissiin vuodesta 2018 suunnitteilla? Joten hänkin on vielä esittelemättä B-)

Näille uusille teen profiilit jahka jaksan ja kerkiän.

Kaikki nämä uudet nuket (jotka on ollut mun kaverilla vuosista 2012-2013 lähtien) tuo tosi paljon omanlaisuuksiaan kuviin ja tarinoihin, joten on aika harmi että elämä on mennyt siihen suuntaan että kuvaamiselle ei löydy motivaatiota. Tai millekään muullekaan.

En oo varma oonko puhunut täällä siitä, mutta myös oma sosiaalinen ahdistuneisuus tuottaa vaikeuksia nukkejen kanssa, kun omalla pihallakin tuntuu siltä, että kokoajan joku katsoo jos kuvaan... Tämän seurauksena en myöskään sitten pääse menemään minnekään julkiseen paikkaan (esim. rannalle, metsäpolulle) kuvaamaan, koska vainoharha siitä että joku vahtii aina on kokoajan läsnä. Ja se on aika perseestä. Tietenkin se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, esim. siihen, etten voi harrastaa liikuntalajeja ulkona yksin. (Paitsi uimista, mutta se on yksi ja ainoa poikkeus.)

Nyt meni jo ohi aiheen :'D Mutta enivei.

En oo varma mihin tää tarina-arkki menee tästä eteenpäin, koska no... En suunnittele näitä etukäteen. :p

(ehkä sen huomaa)

Mutta jatkan tätä sitten kun siltä tuntuu. Ehkä nyt keväällä saisin kuvattuakin jotain, sitten kun pensaisiin kasvaa lehdet ja on edes jotain yksityisyyttä pihalla...

Ei kai tässä muuta, ensi kertaan o7

<3: Markku