loppuvuoden sadonkorjuu

 

 

 

 Pochi seisoo jotenkin tosi pochimaisesti tässä <3 söpö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

. . . . . . . . .

 

 

 

 Heisen taasen, jokavuotisen katsauksen parissa taas. Aina yhtä myöhässä...

 

 
Jälleen kerran kävi aivan sama juttu kun viime vuosinakin: kyllä nuket ja blogi pyöri mielessä aina välillä ja postaamistakin harkitsin (ja jopa halusin tehdä) useamman kerran, mutta ajatuksen tasolle se aina jäi. Kuitenkin otin nyt taas vuoden viimeisenä päivänä niskasta kiinni ja aloin väsäämään tätä. Ja vihdoin - vihdoin!! - sain nämä vuoden 2021 syyskuussa otetut kuvat postattua. (Siitä postauksen otsikko, koska syksyllä on sadonkorjuut ja nyt on loppuvuosi... ja läppä oli että ikään kuin kerään vanhan kuvasadon nyt... wau) Siis yli neljä vuotta vanhat kuvat... Aivan älytöntä :D Ja hullua aatella kuinka paljon on muuttunut siinä ajassa. Otin nää yhdellä mökillä missä oltiin se kesä vuokralla. Siellä oli tämmönen tosi kiva.. pato? puro? asia? jossa otin omasta mielestäni kivoja kuvia Pochista ja Emistä. Muistan vieläkin kuinka paljon kuumottelin että joku meistä putoo tonne veteen........ Mutta niin ei muistaakseni käynyt (?) Oon siis meinannut postata nää oikeesti miljoona kertaa mutta en vaan oo saanut aikaseks. Editointi on ollut tosi iso kynnys, ehkä jopa isoin. Vieläkään en oo löytänyt mitään Adobe Lightroomin tasoista editointiohjelmaa (jota osaisin käyttää), mutta sain ladattua vanhan Windowsin Photo Galleryn koneelle, ja vaikka se on tosi yksinkertanen ja ominaisuuksiltaan rajoitettu, niin se on ihan tarpeeks hyvä että jaksoin ahertaa nää valmiiksi. Joten ehkä käytän sitä jatkossakin.

(Sitä en kyllä tiedä että miks nää kuvat näyttää Bloggerissa niin paskalta?? Ei ne missään muussa ohjelmassa näytä niin en ymmärrä, toivon että sitten kun julkasen tän niin ne maagisesti näyttääkin hyvältä mutta ainakin esikatselun perusteella ne on ihan ylirapeita D: Latasin muokkaamattomankin kuvan tähän vertailun vuoksi eikä se näyttänyt yhtään paremmalta... halp)

Oikeastaan mikään mun arkielämässä ei oo muuttunut, paitsi ehkä huonompaan suuntaan. Oon aivan tolkuttoman kiireinen joka ikinen viikko ja vietän keskimäärin 1-2 kokonaista päivää kotona viikossa, mikä on ehkä jollekin toiselle runsaasti mutta kevyt-hikikomorina elämiseen tottuneena mulle se tuntuu ihan todella vähältä. Tuntuu että ei siinä ajassa ehdi tekeen tai edes ajatteleen mitään ennen kun pitää taas jo lähteä muualle. Nukkeilun lisäksi muutkin harrastukset on tipahtaneet pois, en siis nykyään juurikaan piirrä, soita, kuvaa, opiskele japania, kato animee, lue mangaa tai mitään muutakaan. Päivät kuluu sosialisoidessa uupumiseen asti ja todellinen vapaa-aika menee siitä palautumiseen, vaikka ei se lyhyt aika edes riitä palautumiseen. Mietin että miten pystyn ikinä muuttamaan pois, opiskelemaan tai käymään töissä jos jo työttömänä, lapsuudenkodissa pääasiallisesti asuvana elämä on näin helvetin raskasta. Ei sen pitäis olla eikä se oo ennen ollutkaan. Oon vaan odottanu sitä että saisin jonkun hyvän syyn laiskotella kotona viikon tai parin ajan hyvällä omallatunnolla, niin voisin lepäillä ja tehä kaikkee mitä haluun... Oon niin huono vetämään rajoja ja asettamaan itteni etusijalle, että ei siitä mitään tuu ellei jotain ulkopuolista tapahdu. Kaiken lisäks tänä vuonna on ollut ihan flop era terveyden suhteen, siis mielenterveyden lisäksi myös fyysisen, eikä se yhtään auta tähän kaikkeen. Ja kun ei tiedä onko oikeesti jotain vialla vai onko kaikki vaan somaattista. Stressi on aika pelottava oire, kun se vaikuttaa niin moneen asiaan.

 

Tuntuu ankeelta kirjottaa vaan negatiivisista oloista, niin pakko laittaa jotain positiivistakin tähän väliin. Terveydenhuollon puolella asiat on edistynyt paljon, enkä nyt siitä mee kovin henkilökohtaisiin yksityiskohtiin, mutta olo on tällä hetkellä toiveikas siitä, että saatan vielä tän vuosikymmenen aikana päästä pisteeseen missä voin paremmin ja tunnen olevani enemmän oma itseni ja elossa. En pidä sitä varmuutena kun ei voi ikinä tietää, mutta toivon että vireillä olevat prosessit etenee hyvin ens vuonna ja siitä eteenpäin. Sitten myös kävin läpi seksuaalisuusvalaistumisen ensimmäistä kertaa 12 vuoteen about kuukausi sitten, ja tajusin että oon varmaan aseksuaali :D: Oon siis vuodesta 2013 asti sanonut olevani biseksuaali, mutta sain tietää ja ymmärtää vasta hiljattain että enhän mä oo ikinä kokenut seksuaalisuutta yhtään samalla tapaa kun muut ihmiset. Luulin että mun näkemys aiheeseen oli se "normaali" ajattelutapa, mutta näköjään oonkin ite se outo... (vaikka eihän siinä nyt mitään kovin outoa oikeesti ookkaan, kun monet muutkin kokee asian samoin.) Se on ollut aika järisyttävä muutos elämässä, silleen psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Vieläkin prosessoin sitä melkein joka päivä, ja oikeestaan tää on varmaan toisiksi isoin "kriisi" mitä mulla on ollut minuuden suhteen koko elämän aikana... Ei lainkaan verrattavissa siihen kun nulikkana vaan tajusin ja totesin että "aa, tykkäänkin kaikista. ok!" :DD Mutta se myös selittää tosi paljon ja tuntuu että ymmärrän itteeni paljon enemmän nyt, ja pystyn näkemään itteni vähemmän "viallisena" nyt kun voin sanoo että samaistun niin laajalti tunnettuun suuntautumiseen. Ja siis edelleen olen biromanttinen, se nyt tuskin tulee muuttumaan suuntaan tai toiseen kun niin se on aina ollut. En tiiä oliko tää nyt vähän tmi nukkeblogiin lol, mutta mitäpä sitä häpeilemäänkään.

Jotain muitakin yksittäisiä kivoja päiviä ja tapahtumia on koettu tänä vuonna, mutta ei kai mitään muuta oikeasti suurta. On myös vaikee muistaa kaikkee mitä on tehny ja missä on ollut millonkin, tää on ollut varmaan elämäni hitain vuosi ja tuntuu että asiat jotka tapahtu tammikuussa tapahtu oikeesti kaks vuotta sitten... Ajantaju on todella borke nykyään ja päivät vaan sulautuu yhteen isoks epämääräseks massaksi. Ei sekään kovin ideaalia oo, mutta sellasta se on kun elää limbossa suurimman osan valveillaoloajasta. Unetkin jää melkein paremmin mieleen kun oikeen elämän kokemukset, ja niihin haluisin aina jäädä elämään. (Tämä tekee aamuisin heräämisestä erittäin vaikeaa)

 

Mutta hei, todella odottamaton uutinen: tänä vuonna otin uusia kuvia nukeista!!! Ensimmäistä kertaa *laskuhetki*... neljään vuoteen? Joskus kesällä innostuin ottamaan nuket mukaan nykyiselle mökille ja muutamia kuvia niistä sitten sain otettua. Oon aika tyytyväinen siihen! Motivaatio kuvaamiseen, siis kaikkeen järkkärillä valokuvaamiseen, on ollut tosi alhaista todella pitkään, joten oli aika iso saavutus saada jotain tehtyä pitkästä aikaa. Mietin että olisinko postannut niitä nyt, mutta haluisin ensin saada kaikki vanhat kuvat pois alta. Nämä nyt sain tähän ja se on jo iso huojennus, sitten pitäis vielä saada Harperin esittäytymistarina hoidettua. Sitä on itse asiassa ollut toisinaan tosi kova hinku ja motivaatio tehdä, mutta yleensä sillon kun jaksaisin työstää sitä niin en ehdi tai sillon kun ehtisin niin en jaksa... Mutta katsotaan. Siirsin ne kuvat nyt koneen työpöydälle niin ehkä vielä joku kaunis päivä päätänkin ryhtyä toimeen. Olishan se kiva, pääsis kirjottaan profiiliakin Harpalle. Muutenkin pitäis päivittää profiileja, esim. Akikon menneisyys koska sillon back in the days olin vähän liiankin inspiroitunut Life Is Strangesta ja se näky siinä miten kuvasin Akin elämän ja suhteen Harperiin... Plus suunnitelmat Harperin merkitykselle tarinassa on muuttunut sitemmiten, joten... :J

 

Ei kai tässä muuta. Nyt on taas kohta kiire lähtee kotoo, vaikka en uuttavuotta haluiskaan juhlistaa. Ensi vuonna palataan taas asiaan, todennäköisesti vasta vuoden lopussa mutta en sulje pois mahdollisuutta, että aktivoituisin postaamaan aiemmin, jos vaan aika ja vointi sallii. (+ haluisin ottaa nukeista piiiiiitkästä aikaa talvikuvia nyt kun on lunta ja pakkasta T A T onegai boku, ganbare...)

Hyvää uutta vuotta ja nähdään taas, toivottavasti ~


<3: Markku