Hejsan!
Tässä taas blogin päätarinalle jatkoa. Luethan edelliset osat ennen tätä :D
Picfic:
Call Me a Safe Bet, I'm Betting I'm Not
puhuu
*tekee*
ajattelee
painottaa/huutaa
kuiskaa/puhuu hiljaa
[joku, joka ei näy kuvassa, puhuu]
E = Ed
P = Pochi
A = Akiko
? = ???
Tähän mennessä tapahtunutta:
Akiko kohtasi Edin metsässä löydettyään hänen puun alle piilotetun kiväärinsä. Epäilevänä Akiko uhkaili Ediä hänen omalla puukollaan ja kuulusteli häntä aikomuksistaan. Akiko meinasi päästää Edin menemään, muttei aseensa kanssa. Ed vastusti tätä, jolloin Akiko hakkasi hänet maahan. Pochi näki tämän ja kiiruhti herran apuun, ihmetellen miksi Akiko tekisi näin. Akiko perusteli suojelevansa Pochia, mutta selitys ei vakuuttanut häntä viattoman miehen pieksemisestä.
Kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen...
E: *katselee ulos ajatuksissaan* Miten oikein jatkan tästä eteenpäin...?
P: Hei, ööh, Ed.
E: Ai, moi Pochi.
P: Toin sinulle mehua ja keksejä, jos tekee mieli.
E: Ah, ei sinun olisi tarvinnut... Voit laittaa ne lipaston päälle.
P: Ulkona sataa nähtävästi lunta... Toivottavasti Akiko ei ole siellä.
E: Hmm, niin... Koska viimeksi näit hänet?
P: Kolme päivää sitten. Hän on ollut... vaisu, lievästi sanottuna.
*huokaisee ja istuutuu*
P: ...Mutta miten sinä voit? Onko päänsärky jo lievittänyt?
E: Juu, korvissa soiminenkin loppui pari päivää sitten.
Heh, eihän tämä mitään ole armeijaan verrattuna.
E: ...Ainakaan silloin, kun olet kehno sotilas ja saat luodin jalkaan. e_e
P: *naurahtaa* Välillä sinusta ei uskoisi, että olet oikeasti pärjännyt taistelukentällä.
E: Hei! *nauraa* Onhan minulla univormu ja varusteeni...
E: ...todistamassa... Ööh...
E: Pochi, tiedätkö missä puukkoni on? Ethän sinä...?
P: *hätkähtäneenä* Ei... En ottanut sitä. Sehän oli täällä vielä eilen, eikö?
E: Minun tietääkseni...
P: Sittenhän sen täytyy olla...
P: *nousee* Odota tässä. Etsin Akikon.
P: Minun on pakko.
. . .
Toisaalla...
. . .
A: *huokaisee syvään* Miten voin enää koskaan kohdata hänet...
P: ...Akiko.
A: *laskee puukon* ...Pochi.
P: Aki... Kai ymmärrät, etten pelkää sinua?
Laske puukko alas.
P: *kävelee hitaasti eteenpäin* Etkä voi vältellä minua ikuisesti.
Meidän täytyy puhua ennemmin tai myöhemmin.
P: Ole kiltti, kerro edes jotain. Mitä teet täällä kylmässä?
A: *huokaisee*
A: *iskee puukon maahan*
Olenko kertonut sinulle tytöstä nimeltä Harper?
P: Mm, muistaakseni jotain. Hän oli ystävättäresi Amerikassa, eikö niin?
A: Niin... Niin hän oli. Hän oli paras ystäväni, ja aivan uskomattoman upea ihminen.
A: Toukokuun 19. päivänä, 2014, hän katosi.
Ennen sitä yötä, hän oli usean kerran huomannut jonkun tuntemattoman miehen kyttäämässä häntä kadulta. Kukaan ei kuitenkaan uskonut häntä.
A: Häntä ei löydetty mistään. Ei kaupungilta, ei mereltä, ei metsistä... Hän oli kuin muuttunut olemattomaksi. Ja olen aivan varma, että se liittyy siihen mieheen. Hän vei Harperin, jonnekin lain ulottumattomaan kolkkaan. Eikä kukaan tiedä, onko hän yhä siellä, onko hän vapaana jossain erämaassa vai onko hänet murhattu.
A: Menetin parhaan ystäväni jollekkin helvetin tiirustajalle, Pochi. En voi ikinä unohtaa sitä. Kun löysin Edin ja hänen aseensa meidän metsästämme, en edes harkinnut asiaa.
Aioin tappaa hänet.
P: *hiljaisena järkytyksestä*
...Pilailet, vai mitä? Ethän sinä oikeasti... suunnitellut tappavasi häntä?
A: Olen tosissani. Jos et olisi ilmaantunut paikalle, olisin tappanut hänet.
P: Hitto vie, Akiko!!
A: *säpsähtää* Po-
P: Oletko aivan seonnut? Ajattelit tappaa miehen joka ei edes hyökännyt sinua kohti!! Mikä sinua oikein riesoo?!
P: Etkö yhtään tiedä, kuinka paljon tämä sattuu minuun? Luoja soikoon, asumme kolmen lapsen kanssa! Lapsen!! Ja suunnittelit surmaa?!
P: *itkee*
En käsitä tätä, en yhtään! Ed on niin kohtelias ja mukava ja... ja viaton! Hän ei satuttaisi sinua tai minua tai ketään muutakaan ilman käskyjä!!
A: *pidättelee itkua*
P: Olit antamassa armoa ja SILTI löit häntä! Tiedätkö, kuinka kauan hänen haavansa vuosi verta? Herranjestas, hän tarvitsee joka päivä kipulääkkeitä!! Miksi ihmeessä teit niin?!
P: En voi uskoa tätä! Miten voit ajatella näin julmasti?! Et tiennyt mitään hänestä ja uhkailit ensitapaamisella!! Akiko, tuo on aivan hullua!!!
P: Olisiko minunkin pitänyt tappaa sinut, kun vakoilit minua metsässä? Ennen kuin edes tiesin kuka olet?!! Olisiko SE ollut oikein?!?!
P: *hengähtää*
........
A: Ehkä sinun olisi pitänyt.
P: ...Mitä?
A: *nousee* ...Minun pitää mennä.
A: Kerro Edille, että... että olen pahoillani.
Ja anteeksi myös sinulle. Kaikesta.
P: *hämmentyneenä* ...Aki, mihin oikein olet menossa?
A: Älä siitä murehdi. Mene pitämään Edistä ja lapsista huolta.
A: Tarvitsen vain... hieman aikaa. Yksinäni.
P: *nousee hoiperrellen ylös*
P: Akiko! Älä... älä mene!
A: Älä seuraa minua, Pochi.
...Se on parempi meille molemmille.
P: *ääni sortuu* A-Aki... En...
P: ...En ymmärrä...
. . .
Neljän tunnin kuluttua...
. . .
?: *katselee* ...
A: *laskee hiukset*
A: Pochi...
rakastan sinua.
. . .
Aamulla.
. . .
P: *nyyhkyttää*
Voi luoja... Mitä jos emme koskaan löydä häntä? Entä jos hän on poistunut kaupungista?
E: ...Älä huoli, Pochi. Ei hän ole voinut mennä kauas.
Löydämme hänet kyllä.
E: Jatketaan etsimistä.
P: ...Okei. Kiitos, Ed.
. . .
P: *kiipeää* Hnnh..
E: Akiko!! Missä olet?
E: Olisin voinut vannoa, että hän löytyisi tää-
E: *hiljenee* ...
E: ...Ei...
E: [Pochi!! Akiko, hän...]
P: *hätkähtää*
E: [...hän on hirttänyt itsensä!!]
P: *sydän pysähtyy*
P: *pinkoo juoksuun* AKIKO!!!
P: *hysteerisenä* [Voiluojavoiluojavoiluoja!! Akiko, EI!!!]
E: [Nostan hänet olkapäilleni!]
P: *ääni väristen* [Onko hän... Älä vain sano...]
E: Hänellä on vielä hidas pulssi. Kiipeä selkääni ja löysennä silmukkaa!
P: *hengittää kiivaasti* A-Aki...
O-okei!
P: *avaa silmukkaa* Et voi kuolla... Et saa!!!
?: .....
E: [Hän tarvitsee elvytystä, heti! Muuten...]
P: *elvyttää* Hengitä, Akiko, ole kiltti... Et voi jättää minua...
P: [Hän ei hengitä, Ed! Mitä teen?!]
E: [...Pochi, en... en tiedä.]
?: ......
P: *parkuu* Akiko... Miksi teit näin? Miksi?!
Meidän piti olla ystäviä ikuisesti! Meidän piti...
P: Meidän piti...
P: ...elää.
?: Mikään ei ole lopullista.
End
. . .
<3: Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommentin, se piristäisi päivääni kovasti! ♡