keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

[picfic] reunited






Heipä hei taas 7kk tauon jälkeen.........
hups

Tässä on ollu vähän kaikenlaista alamäkeä, enkä talvella yleensäkään paljoa kuvaa. Vähän kaikki harrastukset on jääny pimentoon tässä puolen vuoden aikana, paitsi ehkä kitara...

Mutta nyt vihdoin pystyn julkaisemaan tämän uuden picfic-tarinahaaran ensimmäisen osan! Eli nyt alkaa ns. "uusi kausi" tätä blogin päätarinaa (joka liikkuu erityisen hitaasti)

Tämä kuvatarina siis sijoittuu viime joulukuuhun, mulla vaan on vähän kestänyt saada tätä tehtyä :'D




Picfic:
Picfic: If You Can Wait 'till I Get Home
Päätarina II - Old Wounds, Unhealed

puhuu
*tekee*
ajattelee
painottaa/huutaa
puhuu hiljaa
[joku, joka ei esiinny kuvassa, puhuu]
kertoja

F = Foki
E = Em
P = Pochi
A = Akiko
E = Ed
+ ...










F: Yön aikana pitäisi sataa lunta... Olemme perillä luultavasti vasta aamulla.






E: *pysähtyy*
En ajatellut, että matka olisi näin pitkä...





E: ...Mitä jos yritämme turhaan? Jos hän löytääkin meidät?
Hän on välinpitämätön, muttei typerä...





F: *katsoo Emiä huolestuneena*
Hän voi olla oikeassa, mutta...





F: *tarttuu Emiä kädestä*
Hei, ei huolehdita siitä. Kaikki on heti paremmin kun pääsemme perille.
Ja Pochi pitää varmasti huolen sinusta.

E: ...Olet oikeassa.
*hymyilee vaisusti* Jatketaan matkaa.








.     .     .



Aamulla...





P: Katso nyt tätä lumen määrää!






A: *hymähtää* Luulin sinun olevan ikuinen kesän lapsi.






P: *hymyilee* Totta, mutta onhan jokaisessa vuodenajassa jotain erityistä. ~






P: Tulehan nyt, kyynikko. Mennään luomaan uusia muistoja.







A: *sydän lehahtaa*
...Miksi käyttäydyt näin, Pochi?
Et tiedäkään, mitä teet minulle...






A: *esittää välinpitämätöntä* Uusia muistoja, siis...
Senkö takia olemme täällä kylmässä?






P: *suloinen hymy* Halusin viettää aikaa kanssasi. 
Ja tämä on ensimmäinen talvesi onnettomuutesi jälkeen.

A: ...Aivan. En tullutkaan ajatelleeksi asiaa.






A: Hänen kätensä on niin lämmin...
Miten hän saa minut tuntemaan näin?

P: Viime talvi oli kenties surullisin tähän mennessä.

A: *ajatukset keskeytyvät* ..A-Ai?






P: *melankolisena* En juurikaan käynyt ulkona. 
Ed oli jatkuvasti lumitöissä ja vietti suurimman osan ajastaan pihalla, kun minä taas... 
Noh, ehkä hieman noloa, mutta... istuin vierelläsi tuntikausia.

A: *vaivaantuneena* ...Sinä ja sinun huomaavaisuutesi.
Miksi sinun täytyy olla noin hyväsydäminen?







A: *pysähtyy äkillisesti* 
Et voi sanoa noin.

P: *yllättyneenä* A-Aki...?






A: *huokaisee hermostuneena* 
Et.. et tiedä kaikkea mitä sinun pitäisi tietää.






A: *vetää Pochia mukanaan*
Tule. Tämä on tärkeää.

P: *myötätuntoisena* Selvä...













A: *nojautuu jalat täristen kiveen*
Miksi minua jännittää näin paljon? En ole yleensä tällainen...






P: *huolestuneena* Mikä sinulla on, Aki? 
Olet ollut niin kryptinen koko päivän. Ja tärisetkin vielä.
Haluatko sisälle lämmittelemään?

A: E-ei.. *selvittää ääntään*
Ei, tässä on hyvä.






P: *ajatuksiin vaipuen* Hmm, okei. 
Ethän sinä koskaan paljoa piitannut kylmästä.






P: *huokaisee levollisena* Ed sanoi laittavansa takkatulen tänään.
Voisin käpertyä vaikka koko päiväksi vilttiin kaakaon kanssa. ~






P: ..Hei, miksi olet niin hiljainen?
Onko sinulla todella jotain mielen päällä?

A: ...
Kyllä, esimerkiksi se, että vihaan kun puhut Edistä.
Tuota... on. Aika paljonkin.





A: *syvä huokaus* En koskaan kertonut sinulle.
Miksi tein sen. Tiedät kyllä mistä puhun.






A: *puristaa Pochin kättä*
Silloin, kun riitelimme.. kun lähdin pois..
Minua hävetti. Kaikki mitä olin sanonut.






P: *katsoo Akikoa ihmetellen*

A:  Ja tiedän. Tiedän ettet halunnut minun lähtevän.
Ajattelet, että se oli oma syysi.






A: Jokin vain.. naksahti. Ihan kuin olisin sammunut henkisesti.
Enkä tiennyt mitä voisin sanoa, jotta antaisit minulle anteeksi.






A: [Välitän sinusta aivan suunnattomasti, Pochi. 
Enkä koskaan halunnut satuttaa tunteitasi.]

*lunta sataa*





A: [Sinun tapaaminen, tänne muuttaminen... ne ovat olleet parhaita asioita, mitä elämässäni on tapahtunut. Enkä voi uskoa, että melkein menetin sen kaiken.]

*pyry voimistuu*





A: [Ja voin kiittää ainoastaan sinua kaikesta tästä. Hitto vie, olen kiitollinen jo olemassaolostasi.
Sinua upeampaa ihmistä ei vaan löydy tästä kirotusta maailmasta.]





A: Noniin, kiertely saa vihdoin riittää.
*hengittää syvään*
Pochi, minä–





F: Pochi!





P: *hätkähtää* Tuohan on...






P: [Foki... ja Em!]






E: *henkäisee* 
Hän on yhä...






P: *sydän lepattaen* 
...aivan yhtä kaunis.





E: *ryntää kohti*
Pochi!!





P: *irrottaa kätensä Akikon otteesta*

A: Po–






P: *lähtee juoksemaan*
Em!!






A: *onnettomana*
...Pochi... En...
 En ehtinyt.. edes kertomaan..

























P: *herkistyneenä*
Ti amo...





E: *hymyilee rakastavaisesti*
Je t'aime aussi...


















F: *hymähtää* Suloista...






A: *rojahtaa maahan*



Miksi...





A: ...tämä sattuu näin paljon?





.     .     .












E: Voisin olla tässä kanssasi koko talven...

P: *hymähtää* Mikä meitä voi enää estääkään?






F: Olen vain onnellinen että pääsimme vihdoin lämpimään...






*rupattelu jatkuu*







A: *katkerana*
Mikseivät asiat olisi voineet jatkua kuten ennen?






A: [Tätäkö tulevaisuus tulee olemaan?
Joudun katsomaan, kun he ovat niin... lähekkäin.]






A: [En kestä katsoa häntä tuon tytön kanssa.
Asiat olivat paremmin kuin hyvin välillämme, mutta nyt...]






A: *puristaa kätensä nyrkkiin*
...minua kuvottaa.






A: *murtuneena*
...Helvetti.








E: *katsoo Akikoa huolestuneena*
...Ehkä on parempi olla häiritsemättä häntä.






E: *istahtaa*
Hei, näinkin jo ikkunasta että täällä oli vieraita, mutta...






E: ...keitä te siis oikeastaan olette?





P: Tässä on tyttöystäväni Em...

E: *lempeästi hymyillen* Hei. ~






P: [...ja tuossa on Foki.]

F: *ujosti* Terve...






E: *häkeltyneenä* H-hei vaan...






E: *ryhdistäytyy*
Elikkäs, tuota, mitä te täällä teette?






E: *murheellisena*
Rehellisesti sanottuna, olemme ikään kuin.. pakomatkalla.
Ex-poikaystäväni Kaito on... 
Noh, hänestä on tullut väkinäinen.






E: [Yhtenä kesäpäivänä, vuosia sitten, olimme riidelleet.
En pystynyt enää olemaan hänen kanssaan, kun kuulin siitä, kuinka hän hylkäsi Fokin ollakseen minun kanssa. Lähdin pois hänen luotaan.
Silloin hän näki, kun Pochi suuteli minua.]






E: [Rakastuin Pochiin, enkä kadu siitä hetkeäkään.
Mutta siitä asti Kaito on yrittänyt saada minut itselleen. 
Ja samalla päästä lopullisesti eroon Pochista.]








F: Hän ei suostu hyväksymään sitä, että Em jätti hänet.
Hän on vahtinut meitä kuin karjaa jo vuosikausia.
Emme edes saaneet lähteä tontilta itseksemme.






E: Pelkään, että jos hän löytää meidät, hän aikoo satuttaa Pochia...

P: *huolissaan* Em, en anna hänen päästä väliimme...







P: ...tai satuttaa sinuakaan.

E: Tiedän, chérie...






E: *järkyttyneenä*
Jessus, olette siis todella kokeneet kovia.
Mutta jos se on minusta kiinni, se nilkki ei pääse etuovea pidemmälle.







A: *tuhahtaa*
Varsinainen sankari... 







E: Pochi, autetaan heitä asettumaan aloilleen.

P: Tottakai! ~











.    .    .






E: *kröhöm* 
Hei, Foki.

F: ...?






E: *kävelee lähemmäksi* 
On, öh, mukavaa tavata sinut.

F: N-niin sinutkin..






E: *ojentaa kätensä*
Tervetuloa seuraamme.







F: *kättelee* Juu, ki-kiitos vain.
Onpas... virallista.







E&F: *katsovat toisiaan silmiin*
...






E: *punastellen* H-heh...

F: *yhtä punaisena* ...Mm.






P: Onko sinulla kaikki, Em?






E: *hymyilee* On.
...Mukaanlukien sinut.












.     .     .




Yömyöhään...


































K: Tulette vielä katumaan tekojanne.











K: Joka ikinen teistä.









End

.     .     .



Varsin jännittävää.

Nukkekaarti on tosiaan "vähän" kasvanut viime postauksesta lähtien :D
Viimeks kun postasin olin just saanu mun kaverin Pullip Asuka Langley Soryun (Foki) ja ei kauaa sen jälkeen ostin siltä vielä Pullip Karenin (Em) ja Taeyang Raikin (Kaito). 
Lisäks joskus viime vuoden lokakuussa (?) hankin MIO Pullipin joka oli ollut vissiin vuodesta 2018 suunnitteilla? Joten hänkin on vielä esittelemättä B-)

Näille uusille teen profiilit jahka jaksan ja kerkiän.

Kaikki nämä uudet nuket (jotka on ollut mun kaverilla vuosista 2012-2013 lähtien) tuo tosi paljon omanlaisuuksiaan kuviin ja tarinoihin, joten on aika harmi että elämä on mennyt siihen suuntaan että kuvaamiselle ei löydy motivaatiota. Tai millekään muullekaan.

En oo varma oonko puhunut täällä siitä, mutta myös oma sosiaalinen ahdistuneisuus tuottaa vaikeuksia nukkejen kanssa, kun omalla pihallakin tuntuu siltä, että kokoajan joku katsoo jos kuvaan... Tämän seurauksena en myöskään sitten pääse menemään minnekään julkiseen paikkaan (esim. rannalle, metsäpolulle) kuvaamaan, koska vainoharha siitä että joku vahtii aina on kokoajan läsnä. Ja se on aika perseestä. Tietenkin se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, esim. siihen, etten voi harrastaa liikuntalajeja ulkona yksin. (Paitsi uimista, mutta se on yksi ja ainoa poikkeus.)

Nyt meni jo ohi aiheen :'D Mutta enivei.

En oo varma mihin tää tarina-arkki menee tästä eteenpäin, koska no... En suunnittele näitä etukäteen. :p
(ehkä sen huomaa)
Mutta jatkan tätä sitten kun siltä tuntuu. Ehkä nyt keväällä saisin kuvattuakin jotain, sitten kun pensaisiin kasvaa lehdet ja on edes jotain yksityisyyttä pihalla...

Ei kai tässä muuta, ensi kertaan o7


<3: Markku