maanantai 12. elokuuta 2019

[picfic] happy to see you again





Moro!

Jälleen jatkoa edelliseen ficciin, koska joo 8)




Picfic:
I Swore I'd Never Leave Your Side

puhuu
*tekee*
kuiskaa/puhuu hiljaa
ajattelee
huutaa/painottaa

A = Akiko
Y = Youko
P = Pochi
? = ???

Tähän mennessä tapahtunutta...
Pochin ja Edin löydettyä Akiko hirttäytyneenä, Akiko vaipui syvään elottomaan tilaan. Akiko löysi itsensä Kadotuksesta, tyhjästä maan ulottumattomasta tilasta, jossa hän tapasi vähäsanaisen tytön. Hän sai tietää, että Kadotukseen joutuvat eksyneet sielut. Akiko päätti ottavansa mahdollisuuden palata takaisin todellisuuteen.






*kello tikittää raskaasti*







...







...






*silmät räpsähtävät auki*

A: *hengähtää nopeasti* !!






A: *nousee huohottaen pystyyn*
Mitä...






A: ...Ei voi olla... Olen todella elossa.
Elossa... Miten?
..Oliko se kaikki vain unta?






A: Hitto, niskani tappaa minut...
..Joten minä todella yritin hirttäytyä.
Niin, muistan sen yön.
Liian hyvin.






A: *nousee polvilleen*
Huh, kehoni on kuin lyijyä. 
Ihme, että se toimii lainkaan.





Y: *kävelee*






Y: *riemuissaan* Akiko!! Sinä heräsit!!





A: Youko...?

Y: Hahaa, minä tiesin että heräät vielä!





Y: *ryntää kädet ojolla* Minulla on ollut niin kova ikävä!






Y: *halaa Akikoa*

A: Uuf, hei... *naurahtaa* Mukava nähdä sinuakin.





Y: Me kaikki olimme niin huolissamme, jopa Ed!






A: Ed...?
Ah, tosiaan. Se Edward-hyypiö Saksasta.
Joten hän jäi tänne... 
Totta kai Pochi on niin kiltti, että antaa hänen asua talossaan.






Y: *innoissaan*
Mennään tapaamaan heitä! Pochi ja Ed ovat ulkona.





A: *vaivautuneena*
Een oikein tiedä, onko se kovin hyvä idea.
Tosiasiassa en tiedä, voinko katsoa Pochia enää silmiin...





Y: *turhautuneena* Aki... Älä viitsi!
Pochi on odottanut sinua niin kauan.





A: ...Pochi...
Luoja, miksi Youkon pitää sanoa noin? 
Ihan kuin tämä ei olisi valmiiksi liian vaikeaa..






A: Mutta...
Rakastan häntä. Niin paljon että se sattuu.
Minun on pakko nähdä hänet.
Sen takia palasinkin.






A: Hyvä on. Auta minua nousemaan.

Y: Tietty!!





A: *nousee horjuen ylös*
Hhngh... 






A: *korjaa tasapainoaan*
Ruumiini on sama kuin aiemmin, vaikka heikompi...
Ja muistan, no, lähes kaiken.
Miten tämä on edes mahdollista..?






A: Minun piti kuolla sinä yönä.
Kaiken maailman järjen mukaan minun pitäisi olla poissa.
Mutta sen tytön kautta... "Kadotuksessa"...
Pääsin takaisin.






A: En ymmärrä lainkaan...
Tiedän vain, että minun täytyy sovittaa asiat Pochin kanssa.
Se on vähintä mitä voin tehdä.






Y: Eiköhän mennä!

A: Niin... 






A: Mm... Kauankohan aikaa on kulunut?
Mikä on muuttunut?






A: Voiko mikään palata enää ennalleen..?






A: Ainakin Youko oli iloinen nähdessään minut...





A: Rukoilen että Pochikin on.








.     .     .











A: Onpa lämmintä, nyt täytyy olla kesä.
...Aikaa on siis todella kulunut paljon.







A: Missäköhän Pochi on..?







A: Kummallista... 
Tuntuu, kuin aikaa olisi kulunut hurjasti, enkä meinaa tunnistaa ympäristöä enää.
Toisaalta tuntuu, että olisin vain nukkunut muutaman tunnin.






A: *peittää silmänsä auringolta*
Äh, en edelleenkään pidä auringonpaisteesta..






A: Mutta... se muistuttaa minua Pochin hymystä.






A: *kävelee tutkiskellen*






A: *kuulee hyräilyä läheltä*
Tuo ääni...






A: *tuntee sydämensä leiskuvan*
...on hänen.




A: *kävelee lähemmäs*






A: ...






P: *hymäilee kappaletta*

A: Hän.... näyttää onnelliselta...






A: Ja hän... pitelee kädestä tuota Edwardia?






A: Minua kuvottaa nähdä heidät yhdessä näin, kaiken tämän ajan jälkeen...





A: ...mutta hän on aina yhtä kaunis.







A: ...Pochi.







P: *havahtuu*
...A-Akiko?
*värisevällä äänellä*
Sinä.... Sinä siis todella...






P: *harppaa alas*






E: Pochi!! Jestas...






A: *hätääntyneenä* 
Pochi, olen pahoillani, en... en tarkoittanut--







P: Aki!!!






P & A: *tömähtävät maahan* 

A: Poch--!!




P & A: *kierivät mäkeä alas*






P & A: *hengähtävät*






P: Akiko...





P: *kyyneleet silmissä kuiskaten*
Olen niin onnellinen että olet siinä.






A: *valahtaa punaiseksi*
P-Pochi... En...





A: *laskee Pochin käden alas*
...En ansaitse sitä. Jätin sinut niin itsekkäästi.
Minun ei olisi pitänyt tehdä niin.






P: *nousee polvilleen*
Aki, siitä kaikesta riippumatta, tärkeintä on...






P: ...että olet tässä nyt, kanssani.






A: *punaisena kuin paloauto*
Ö-ö-öm... Hyvä e-että.. ajattelet niin...






P: Heh, anteeksi... Olin vähän liian innoissani.
*hymyilee lempeästi*
Olen vain... onnellinen.






P: *ojentaa kätensä*
Jaksathan nousta ylös?






A: *hymyilee* Pikkujuttuja.
Hän on yhä sama vanha Pochi...

P: *nostaa Akikon ylös*






P: *siistii hiuksiaan*






A: *ryhdistäytyy ja suoristaa mekkoaan*
Kröhöm...







A: *teeskentelee olevansa ei-nolostunut*
Äh, hiukseni ovat aivan missä sattuu...






A: *mutisee jotakin itsekseen*

P: *katselee tyytyväisenä*






P: *hymähtää*
Hän ei ole muuttunut tippaakaan...







P: *tarraantuu Akikoon*
En päästä sinusta enää koskaan irti.







P: Mennään jonnekkin juttelemaan, jooko?






A: ...Menen minne vain kanssasi, Pochi.

P: *hihkaisee* Hienoa ~






P & A: *kävelevät yhdessä







E: *hymyilee tyytyväisenä*
Hän sitten todellakin heräsi...






.     .     .










P: On kieltämättä outoa... että olet taas siinä.

A: Niin... En itsekään meinaa uskoa tätä.






A: Kauanko oikein olin poissa, Pochi?
En haluaisi kysyä, mutta minun on pakko tietää.






P: *huokaisee mietiskellen* 
Siitä on tasan yhdeksän kuukautta, kaksi viikkoa ja neljä päivää kun...
...noh, kun vaivuit uneesi..




A: *pöllämystyneenä* Yhdeksän kuukautta...
Olin niin kauan periaatteessa.. kuollut?






P: Älä huoli, Aki. Juurikaan mikään ei ole muuttunut. Voin luvata sen.






A: *epämukavasti*
Tuota... oletteko sinä ja Ed... yhdessä?






P: *virnistää*
No mutta Akiko! Olet noin kauan poissa ja kysyt ensimmäisenä tuommoisia?
*hekottaa*

A: *punastuu* Noh... Kunhan vain mietin...






P: *hymähtää*
Ed on kyllä varsin suloinen herra, mutta ei, emme suinkaan ole yhdessä.
Kyllähän sinä tiedät, että rakastan Emiä sydämeni kyllyydestä.







A: N-niin... Kyllä minä sen muistan.
Joten Em on vielä kuvioissa.






A: *pettyneenä* 
Tietysti. Joten se aikaisempi ei merkinnyt mitään sen suurempaa...

Hitto. Olen typerä kun edes harkitsin sellaista.





P: Mutta Aki, minun täytyy kysyä sinulta erästä asiaa.
En pidä siitä, mutta se on tärkeää, että tiedän.






P: ...Miksi sinä koitit riistää henkesi?






A: *yllättyneenä kysymyksestä*
...Äh. Mitä minun pitäisi tuohon vastata?






A: *raskain mielin*
En voi kertoa sitä sinulle, Pochi. En nyt.





P: *polvistuu*
Akiko. Olen tosissani.






P: Ole kiltti, minun täytyy tietää.
En voi levätä ennen kun kerrot minulle.






P: Ole kiltti.

A: N-noh... Minä--





P: *etääntyy ja katsoo Akikon olan yli*
...Hei, mitä tuolla on?






A: *kääntyy katsomaan*











.     .     .







P: *kävelee tuntematonta kohti*







A: Niskakipuni pahenevat hetki hetkeltä. Mitä tämä oikein on?
Minulla on kummallinen tunne tästä...






P: *polvistuu*
Hei, olen Pochi. Tuota... oletko eksynyt? Osaatko puhua?





P: *jatkaa kuulustelemista*

A: *kävelee lähemmäs katsomaan*






A: *jähmettyy paikalleen*
...Ei voi olla...









?: *tuijottaa Akikoa*






A: Miten tämä on edes mahdollista...?
Luulin että se kaikki oli unta...






A: ..Pelkkää kuvitelmaa...









End.

.     .     .



Vautsivau e u e

Akiko on siis palannut normimaailmaan!!
Tässä picfic-sarjassa ei oo varmaan mitään järkee, mutta toisaalta se tekeekin tästä niin hauskan :D
Ja uskokaa vaan, lisää hulluja käänteitä on tulossa.. ;) 
(kunhan saan niihin tarvittavat välineet)

Tuli vähän kiire tän tarinan toista puoliskoa (= ulkokuvia) ottaessa, koska illat alkaa lyhenemään niin nopeasti. Mutta ihan ok:sti onnistuin mielestäni. Tärkeintä on että saadaan juoni kulkemaan eteenpäin :P

Rehellisesti sanottuna kirjotan näitä tarinoita vähän improvisoiden. On monta juonikohtaa, jotka tiedän haluavani tähän tarinakokonaisuuteen, mutta sen miten pääsen niihin kohtiin päätän oikeastaan tarinoita kuvatessa ja kirjoittaessa. Ehkä sen huomaa XD

Muttajuu. Tarkimmat lukijat tietääkin tuon sinitukkaisen neidon nimen jo aikaisemmista postauksista, mutta toistaseks hänen nimi pidetään anonyyminä tarinoissa. Profiilin teen hänelle luultavasti seuraavan picficin jälkeen. <:

Enköhän lähde tästä kouluruokailuun :'D hyppytunneilla on aikaa kirjottaa jeejee

Näkemisiin ~


<3: Markku


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän kommentin, se piristäisi päivääni kovasti! ♡