[picfic] So many words left unsaid.

Picfic: You said you weren't afraid to die

Ed

Pochi

Akiko

puhuu

*tekee*

ajattelee

painottaa/huutaa

puhuu hiljaa/kuiskaa

Tiivistelmä edellisestä osasta (lue täältä):

Pochin ja Akikon tontille tunkeutunut Ed löytää itsensä kahlittuna seuraavana aamuna. Akiko uhkailee häntä ja pakottaa Edin kertomaan miksi hän on täällä. Akiko aikoo päästää Edin menemään, mutta herra puhuu ohi suunsa ja raivostuttaa Akikon. Akiko iskee Edin rintaa puukolla ja jättää hänet vuotamaan, lähtien itse pois paikalta. Pochi löytää Edin samana yönä.

Ed: *raottaa unisena silmiään*

Ed: Hmmh... *tokkuraisena*

Ed: *räpsäyttää silmänsä auki*

Mit-?

Ed: Missä oikein olen... Ja miksi? Kuka tämän siteen laittoi?

Ed: Hmm... Tyttömäisesti sisustettu. Se kertoo jo vähän. 

Pochi: *astuu huoneeseen* Huh, hyvä että heräsit. Aloin jo huolestua.

Ed: ...Hetkinen. Oletko sinä se tyttö, joka pyörtyi pari yötä sitten?

Pochi: *hymähtää* Se on näköjään tuntomerkkini nyt. Mutta kyllä, minä se olen. Nimi on siis Pochi.

Akiko näytti olleen tosissaan vihainen, haavastasi päätellen.

Ed: *säikkynä* Se tyttö joka uhkaili minua? Voi luoja, älä vain sano että hän on tässä talossa.

Pochi: En ole ainakaan nähnyt häntä, joten sinuna en huolisi liikaa. Tuskin hän uudestaan tekee saman.

Ed: Vaikea olla huolehtimatta kun melkein kuolin aikaisemmin...

Ai, melkein unohdin. Olen Edward, lyhyemmin vain Ed.

Pochi: *hymähtää* Niin, melkein kuolit. Olet vielä elossa, joten onneksi olkoon, Ed.

Tässä sinulle paita jos tulee kylmä. Kenkäsi ovat lipastossa.

 Ed: Olemmeko siis menossa johonkin vai?

Pochi: Ulos. Tarvitset happea, kuten minäkin. Odotan sinua ulkona. 

Ed: ...Ainakaan hän ei hyökännyt kimppuuni tai heittänyt tappouhkausta. 

.     .     .

Pochi: Sait siis haavan jalkaasi armeijassa?

Ed: Jep. Saksassa aloitin armeijan jo 17-vuotiaana, ja sain kun sainkin luodin jalkaani.

Olin siis erittäin etevä sotilas. *nauraa*

Pochi: Varmaan sattui.

Ed: *naurahtaa* Ei yhtä paljon kuin rintaan upotettu veitsi.

Pochi: *melankolinen hymy* Et ainakaan valita kivusta... vielä. *naurahtaa*

 Ed: *pieni hymy* Miksi muuten ylipäätään autoit minua? Jotain tuntematonta jätkää joka änkesi teidän tontille ilman lupaa siis.

 Pochi: Jos olisin halunnut, olisin voinut jättää sinut sinne kuolemaan. Mutta en ole tarpeeksi sydämetön tehdäkseni niin.

Ed: No, kiitos kai sitten.

Pochi: Hoidin haavasi ja kiinnitin siteen heti, kun löysin sinut. Jos olisin ollut edes hetken myöhässä, et luultavasti olisi tässä nyt.

Ed: *naurahtaa* En tiennytkään, että olet tuollainen lääkäri.

Pochi: *hymy* En sentään. Muistutat minua siitä, kun Akiko-

Pochi: *hiljenee yhtäkkiä ja tuijottaa tyhjästi eteensä* ...Akiko.

Pochi: ...kun tapasin Akikon ensimmäistä kertaa...

Pochi: *horjuu*

Pochi: ...?

Ed: *sulkee silmänsä hitaasti* Olen pahoillani. Ei olisi pitänyt muistuttaa.

Pochi: *käheällä äänellä* E-ei se mitään...

Ed: Mennään. Etsitään joku istumapaikka.

Pochi: ...Okei. En olisi uskonut hänen olevan näin kohtelias...

.     .     .

Pochi: Akiko ei aina ollut... tällainen. Kun tapasin hänet yli puoli vuotta sitten...

Pochi: *huokaisee hiljaa* Hän oli särmikäs. Sarkastinen ja jopa hieman kiukkuisa. Mutta pidin hänestä sellaisenaan. Lähiaikoina hän ei ole kuitenkaan ollut itsensä.

Ed: Olitte näköjään läheisiä ennen kuin minä ilmaannuin paikalle. Ettette vain olleet...?

Pochi: Yhdessä? Ei. Olimme läheisiä, mutta... Ei niin läheisiä.

Pochi: Ed... Mitä tapahtui silloin kun olit Akikon kanssa? Mitä hän sanoi?

Ed: Ensinnäkin hän meinasi viiltää kurkkuni auki kun en kertonut, miksi olin täällä.  Se olikin varsin hyvä alku keskustelulle...

Ed: Luulin hänen päästävän minut omille teilleni, mutta hän päätti sittenkin jättää arven. Ruman arven.

Pochi: *mietteliäänä* Mitä teit, jotta hän kimpaantui niin? *pyyhkäisee hiuksia pois kasvoilta*

Ed: *raapii kiusaantuneena päätään* No, tuota... Saatoin vahingossa nimittää sinua hänen tyttöystäväkseen. Hän ei oikein... pitänyt siitä.

Pochi: *laskee kätensä ja pysähtyy äkkinäisesti* ...Siinäkö kaikki?

 Ed: Taisi olla. Ole kiltti ja älä suutu.

Pochi: *hämmentyneenä* Oliko se Akikon motiivi...? Ei kai hän vain... pitänyt minusta?

Ed: *kohauttaa olkiaan* En tiedä sadan prosentin varmuudella, mutta voi olla. Siltä se ainakin vai-

Pochi: *nousee salamana pystyyn*

Ed: *nousee perässä* Mitä nyt?

Pochi: *huokaisee syvään* Meidän täytyy löytää Akiko. Hänen täytyy selittää muutama asia.

Ed: Sopii minulle. Lähdetään vaan. *alkaa kävelemään*

Ed: *pysähtyy* Pochi? Oletko tulossa vai?

Ed: Mitä sinä oikein kat-

Ed: *huomaa Akikon kaukaisuudessa*

Pochi: *järkyttyneenä* ...Akiko. Hän... Ei.

Pochi: *pinkoo täyttä vauhtia juoksuun*

Ed: Pochi! Venaa vähän!

Ed: Hitto vieköön! *juoksee Pochin perään*

.     .     .

Pochi: *juoksee hengästyneenä niin kovaa kuin pystyy*

Akiko: *lausuu mielessään viimeisiä sanoja*

Pochi: Akiko!

Akiko: *katsoo sivulle* ...Pochi?

Pochi: *huutaa täyttä kurkkua* Ole kiltti ja älä tee sitä! Et voi vaan mennä ja jättää minua!

Akiko: *hymyilee surumielisenä* ...Et taida ymmärtää, Pochi. Olin valmis tappamaan Edin viime yönä. Minusta on tullut hirviö. Hirviöt eivät kuulu tähän maailmaan.

Akiko: Sinulla on vielä tyttöystäväsi ja kaverisi... Minulla taas ei ketään. Jopa Youko on lähtenyt omille teilleen. Minulla ei ole virkaa tässä maailmassa enää.

Pochi: Älä puhu hulluja! Tulen vaikka hakemaan sinut sieltä jos on pakko! *juoksee hoiperrellen Akikoa kohti*

Ed: Et voi auttaa häntä, Pochi! Anna hänen olla! *tarttuu Pochista kiinni*

Pochi: *yrittää riuhtoa itseänsä irti ja huutaa vihaisesti* Päästä irti! Anna minun mennä! Hän tappaa kohta itsensä enkä aijo vain helvetti seisoa paikallani!

Akiko: On hyvä tietää, että välität, Pochi. Mutta tiedän totuuden, niinkuin sinäkin.

Minulla ei ole ikinä mahdollisuuksia kanssasi.

Akiko: En kestä elää, kun tiedän, että elämäni tärkein henkilö ei tunne minua kohden samoin. En vain pysty enää, Pochi.

Akiko: Anteeksi, Ed, kun satutin sinua. Melkein riistin elämäni, joten nyt... riistän omani.

Pochi: Älä tee sitä! En minäkään halua elää ilman sinua! Akiko, ole kiltti...! *itkun partaalla*

Ed: Pochi... Et voi enää tehdä mitään.

Pochi: Näen sinut vielä joskus, Pochi. Tapaamme vielä joku päivä.

Älä unohda minua.

Akiko: Hyvästi, Pochi... Rakastan sinua.

Pochi: *puristaa silmänsä kiinni* EI!

End.

.     .     .


<3: Markku